Onnellinen Afrikasta

Muistatteko Leijonakuninkaasta sen tähtienihmettelykohtauksen? Kun Timon, Bumba ja Simba makaavat tyytyväisinä nurmikolla ja pohtivat, mitä tähdet oikeasti ovat? Mieti sitä kohtausta, niin saat oikean tunnetilan päälle.

Eilen päätettiin käydä tutustumassa Kokrobiten (meidän lähiranta (+ hotelli), n. 10min. taksimatka) iltameininkitarjontaan. Kannatti. Nähtiin pari suomalaista tuttua sekä uusia afrikkalaisia tovereita ja ilta venyi aamutunneille.
Olimme aivan täpinöissämme ikimuistoisesta illasta. Meininki oli mielenkiintoista seurata. Tähtitaivas oli äärettömän kirkas. Mahdettiin meitä pitää kummallisina, kun haluttiin vaan kokoajan kurkotella leukojamme kohti taivasta. Ja ne riemunkiljahdukset kun näimme tähdenlennon! Rantaan lyövät aallot toivat mahtitunnelmaa, ja pakkohan sinnekin oli rynnätä porukalla jalkansa kastelemaan. Musiikki raikasi ja lähes kaikki ihmiset olivat hurjan mukavia ja ystävällisiä.
Kotimatkalla aloimme autossa kuunnella, että nyt biisi kuulostaa tutulta, onpas hassua, kuinka paljon muistuttaa erästä suomalaista biisiä. Sitten vasta olimme vallan seota, kun näimme soivan kappaleen nimen. Käypä kuuntelees: http://www.youtube.com/watch?v=T0CLGbE4_OM&feature=share
Eipä olisi ihan ensimmäisenä olettanut törmäävänsä Afrikassa Jukka Pojan biisiin!

On mielestäni käsittämätöntä, miten luonnolliselta ja todelliselta kaikki täällä Ghanassa koettu tuntuu. Oikeastaan ei edes tunnu, että olisi edes kovin kaukana kotoa. On sellainen ”Täällä sitä ollaan ja tehdään. Tietysti” –fiilis. Olisin kuvitellut, että enemmän olisi sellainen epätodellinen, ”voinko minä oikeasti olla täällä” –fiilis. Nyt vain mietityttää oikein kovasti, kuinka tallentaa nämä muistot oikein kunnolla mieleensä. Niin että, nämä säilyisivät elävinä ja kirkkaina muistoina mielessä vielä vuosien päähänkin.

Me ollaan tyttöjen kanssa puhuttu siitä, että miten on mahdollista samaan aikaan haluta kahta niin päinvastaista asiaa. Me ollaan oltu täällä nyt kolmasosa koko vaihdostamme, joten ikävä nostaa päätään. Mieleen pulpahtelee ajatuksia, siitä, mitä sitten Suomessa aikoo tehdä ja syödä. Ja ihmisten näkemistä jälleen ei malttaisi odottaa. Tuntuu, että nyt on kyllä ollut jo aivan riittävän kauan poissa kotoa. Ja koulussakin välillä turhauttaa tosi kovasti, kun lapset ovat kiinni toistensa kurkuissa, eikä mikään viesti mene perille.
Kuitenkin samaan aikaan aika täällä on rientänyt ihan liian nopeasti. Eihän kolmessa kuukaudessa ehdikään läheskään niin paljoa kuin haluaisi. Täällä on kivaa. Ja lapset ihanimpia ikinä. Ei me haluta lähteä täältä pois!
En missään nimessä vaihtaisi täällä oloaikaa pois tai lyhentäisi sitä. Kyllä se Suomi siellä jaksaa odottaa…

Asioita, joita kaipaan suomesta:

• sauna (hikoilla täällä kyllä saa lähes koko ajan, mutta saunassa saisi hikoilla itsensä puhtaaksi eikä likaiseksi)

• tanssiminen (lava- ja swingtanssit)

• äiti <3 (ja muut tärkeät ihmiset)

Asioita, joita tulen kaipaamaan Afrikasta:

• koulun lapset

• trotrot (joukkoliikenne on täällä niin omanlaisensa)

• tervehtiminen (täällä voit tervehtiä ketä tahansa vastaantulijaa iloisesti. Suomessa olet outo, jos vilkaisetkaan tuntematonta kohti.)

• lämpö (vaikka tykkään talvestakin, enkä pidä ihoni käräyttämisestä, on täällä ihanaa, kun voi koko ajan olla kevyissä vaatteissa. Ja kaikkialla on niin kaunista, kun kylmyys ei rajoita)

• letkeys (niin oma fiilis kuin ihmisten asennekin on eri)

Listoihin mahtuu varmasti myös paljon muuta, mutta nämä nousivat nyt mieleen. Nuo ikävöimiset ovat erilaisia, sillä Suomeen olen palaamassa ja ikävöimisen näkökulma on tulevaisuudessa ja siinä, mitä odotan kotiinpaluulta, kun taas Afrikkaa ajattelen niin päin, että mitä jää tänne/muistoihin. Vaikka saatanhan minä joskus tänne palatakin. Who knows…
Kuten jollekin tässä joku päivä sanoin: I really like Africa. But Finland I love.