Vaikkei elämää Ghanassa olekaan vielä kovin paljoa takana, on meillä ollut pariinkin otteeseen hyvä tuuri osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan...
Jo ensimmäisenä viikonloppuna (ainakin heikohkon muistini mukaan) nähtiin harvinaista heimomeininkiä. Olimme käymässä Mamponissa (joka sijaitsi korkealla ja näköalat aivan mahtavia), josta palatessamme kuulimme kylän kohdalla rummutusta ja näimme paljon ihmisiä kerääntyneen seuraamaan jotain tapahtumaa ja pysähdyimme katsomaan, mistä on kyse. Meneillään oli jonkinlainen paikallinen heimojuhla, mikä ei ole ihan jokapäiväistä kauraa, sillä Jonaskin sanoi nähneensä tällaisen vain muutaman kerran aiemmin. Vaikka väkeä oli niin paljon, ettei nähty ihan kunnolla, eikä me obronit oikein ymmärretty tapahtumia ja ainakin omaa keskittymistäni häiritsi että yritin samalla ottaa jonkinmoisia kuvia, oli silti hienoa päästä näkemään jotain näin paikallista ja perinteistä. Tapahtumaan kuului rummutusta ja tanssia sekä ihmisiä, joiden arvojärjestyksen näki esimerkiksi sandaaleista (Jonas yritti koko ajan meille selventää, missä mennään). Sekä musiikissa että tanssissa oli kuulemma kaikella oma tarkoituksensa ja viestinsä, ja eri elementit keskustelivat tavalla, jota perinteeseen perehtymätön ei ymmärrä. Kyse ei siis ollut mistään peruszumbasta ;)
Nyt tänään suuntasimme Accra Mall:lle. Se on siis tosi länsimaalainen ostoskeskus aivan eri puolella Accraa kuin missä me asutaan. Olimme jo kävelemässä pois ostarilta, kun kiinnitin huomioni musiikkiin ja edessämme tanssimisen aloittavaan nuoreen mieheen. Ajattelin, että onkohan kyse esityksestä vai muuten vain jammailusta. Meni vain hetki ja pari muuta tanssijaa liittyi nuoren miehen seuraan. Voi sitä riemun määrää, kun tajusin seuraavani aitiopaikalta flash mobia! Elämäni ekan kerran näin flash mobin livenä! Hetken päästä tanssijoita oli useita. Ja voitte arvata, että afrikkalaiset ne osaa tanssia... Esityksen tarkoitus oli herättää huomiota ja johdattaa ihmiset lavan luokse katsomaan pian tanssin jälkeen alkavaa muotinäytöstä. Eikä kyse ollut mistään Seppälän malliston esittelystä, vaan vaatteet olivat upeaa designia ja niiden suunnittelijatkin kävivät lavalla kumartamassa. Vaatteissa näkyi tosi kivasti sekaisin sekä Ghanalainen että länsimaalainen tyyli. Juuri eilen olimme ihailleet tavallisa ghanalaisia vaatteita, mutta nämä olivat kyllä ihan omaa luokkaansa.
Mieletöntä on se, kuinka oikeaan aikaan tosiaan osuimme paikalle näkemään tämän kaiken: tulimme juuri oikeana päivänä ja olimme lähdössä juuri minuutilleen oikeaan aikaan. Jos olisimme litkineet kahvejamme (no, okei minä en juonut, mutta muut) vähenkin lyhemmän tai pidemmän ajan, olisimme todennäköisesti missanneet koko hienon spektaakkelin.
Ja koska olen laiska lisäilemään kuvia, niin voittepa käydä niitä vilkaisemassa toisen suomalaisen blogista. Elisa on täällä House of Gracessa vapaaehtoistyöntekijänä suunnilleen saman ajan kuin minä, ja kirjoittaa blogia: http://auringonnousukiito.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti