Turvallisesti perillä

Täällä sitä ollaan! Viikko on vierähtänyt Ghanassa ja moni kuulemma jo odottaa kuulumisia. Nettiin täällä onkin helpompi päästä kuin kuvittelin, sillä saatiin tänne kämpille nettiyhteys. Siitä huolimatta taitaa päivitysväli venyä melko pitkäksi, kuten nyt alussakin on jäänyt...

Eka lentoni ikinä meni vallan mainiosti. Nousut ja laskut oli kivoja ja lentokentissä riitti ihmettelemistä (varsinkin Lontoossa ihan käsittämättömän massiivinen se lentokenttä). Mutta turhaan jännitin turvatarkastuksia ja muuta; ei kertaakaan piipannut ja ruumastakin laukku tuli ihan samassa kunnossa takaisin kuin olin laittanutkin. Mihis sitä seuraavaksi lentäisi? Afrikkaan lentävässä koneessa kyllä hieman jännitti, mahtuvatko kaikkien käsimatkatavarat hyllyille ja vieläpä niin, ettei kenekään tavarat tipu kesken lennon päähän (kyllä ne mahtui ja pysyi), ei meinaan ollu väki ihan niin pilkuntarkasti lukenut niitä käsimatkatavoiden koko rajoituksia... Welcome to Africa.
Lontooseen ja Suomeen verrattuna Ghanan lentokenttänäytti lähinnä tehdashallilta. Mutta ulos astellessasitä tunsi itsensä ihan joksikin tähdeksi kunnon valojen ja ihmispaljouden keskellä.

Lentokentältä meitä oli hakemassa Jonas, eli Hannan mies, ja muutenkin meistä on alusta asti pidetty hyvää huolta. Eli yksin ei ainakaan vieraan kulttuurin keskellä tarvitse selvitä. Muita suomalaisiakin täällä on: samassa harkkapaikassa Anna ja vapaaehtoistyöntekijä Elisa, ja muissa paikoissa kahdeksan muuta suomalaista. Eli oikein näyttävällä obroni-porukalla voidaan liikkua (vaikka eipä taideta aivan koko porukalla kulkea kuitenkaan). Täällä kotona saadaan melko keskenämme olla, sillä Hanna ja lapset ovat vielä Suomessa ja Jonas tekee pitkää päivää (kotiapulainen ja apupoika täällä kyllä hyörivät). Majoitus Hannan kotona, eli samassa rakennuksessa koulun kanssa, on länsimaalaisempi kuin etukäteen odotin: sisutuksessa näkyy ja meillä on toimii suihku (vaikkakin niin hiljaa, että on helpompi täyttää vati ja pestä siitä) ja vessa, ruoka ei ole voimakkaan makuista ja pöytään katetaan ruokailuvälineet... Kivaa on ollut ja kotiutuminen jo hyvässä vauhdissa.

Viikon aikana on ehtinyt jo monenmoista, mutta tässä nyt alkuun saapumisen tunnelmia. Koitan pian keretä kirjoittamaan lisää ja ehkä jopa kuvia laitelemaan jossain vaiheessa.