maanantai 8. lokakuuta 2012

Kreisipartyt, Shoes and Fashion

Otsikossa mainitut ovat asioita, joihin en ajatellut ihan heti Ghanassa törmääväni. No kenkiin joo, mutta en niin, että pitäisi epätoivoisesti ravata pitkin kaupunkia etsien uusia korkokenkiä...

Olin etukäteen kuullut, että kuurot tykkäävät tanssia, mutta sain silti yllättyä ihan totaalisesti. Nuo lapset on ihan hullun hyviä! Perjantait on HOG:ssa kevyempiä päiviä ja tällä viikolla keskityttiin tanssiin; lapset näytti meille, mitä osaavat. Rummun tahtiin (lapset itse rummuttivatkin) nähtiin ensin afrikkalaistyylistä tanssia ja sitten -yllätys yllätys- letkajenkkaa ja wanhojen tansseista tuttuja askeleita. Seuraavaksi jokainen lapsista sai vuorollaan tullaeteen vetämään omaa settiä. Ja se vasta oli huikeata! Lasten kropat liikkui ihan uskomattomalla tavalla, heittäytyminen ja into oli aivan ennennäkemätöntä ja yhteishenki ja kannustus liikutti vahvasti. Kun kaikki lapset oli saaneet esiintyä, oli vielä vapaata tanssia, ja siitä kehittyi ihan älytön meininki ja kunnon tanssibileet. Lasten kanssa oli tosi hauska tanssia ja opetella heidän movejaan ja hiki virtasi todella vuolaasti. Että tällainen koulupäivä!
Voisi helposti ajatella, etteivät kuurot voi tanssia, tai ainakaan yhtä hyvin kuin kuulevat, sillä tanssin lähtökohtahan kuunnellaan musiikista. Kuitenkin kropan rytmisen käytön ilo ja mahdollisuudet eivät ole yhtään sen vähäisempiä ja näillä lapsilla on tosi hyvä rytmitaju. Vaikka lapset eivät kuule musiikkia, he tuntevat sen (soittimina käytettiin rumpua ja sellaista kalisutinta, joita lähti kunnon ääni). Eli "feel the beat" sai kyllä aivan uuden merkityksen. Osa lapsista pystyi seuraamaan rytmiä ihan äärettömän tarkkaan, niin ettei itse voinut kuin kateellisena seurata vierestä...

Satuimmepa huomaamaan, että täällä olo aikaamme (tarkemmin ottaen juuri tähän viikonloppuun) osui Ghana Fashion & Design Week. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätimme lähteä katsomaan, mistä tässä hommassa on kyse. Saimme hommattua liput lauantaille ja seuraava vaihe olikin pohtia, mitä me laitetaan päälle. Ei ollut kenellekään meistä tullut mieleen tavaroita Suomessa pakatessa, että tarvitsisi olla messissä jotain todella edustavaa ja trendikästä. Muut vaatteet ja asusteet saimme koostettua mukana olevista vaatteista ja täältä jo ostetuista koruista, mutta kengät meiltä uupuivat. Eipä sitten muuta kuin perjantaina koulun (ja lippujen lunastuksen ja eksymisen) jälkeen etsimään hyvännäköisiä kenkiä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kojujen tarjonta on aika rajallinen: suurin osa kengistä on varvassandaaleja tai muovikenkiä, hyvännäköisissä korkokengissä on näin tottumattomalle kävelijälle aivan liian korkea ja kapea korko, ja jos tästä huolimatta sattuu löytämään hyvät kengät, on koko todennäköisesti väärä (myyjillä ei todellakaan ole kengistä tarjolla eri kokoja). Mutta me onnistuimme (tosin jo reippaasti pimeän tultua)! Sitten vain kenkinemme odottamaan seuraavaa päivää... (tähän mennessä kirjoitettu ennen fashion week:a ja jatko sen jälkeen)

 Fashion week oli ehdottomasti mahtava once in a lifetime -kokemus. Perjantaina, kun lunastettiin liput, oltiin liikkeellä rähjäisissä ja hikisissä vaatteissa, joten yllätettiin lipunmyyjäihmiset, kun lauantaina näytettiinkin ihmisiltä :). Sitä tunsi illan ajan itsensä paljon hienommaksi ihmiseksi kuin onkaan.Näimme vähän näytteillä olevia muotiluomuksia (yllättävän vähän niitä tosin oli) sekä kunnon catwalk-näytoksen (lava ei tosin ollut korotettu vaan lattiatasolla, mutta saimme paikat neljännestä rivistä heti kutsuvieraspaikkojen takaa). Tapahtuma järjestettiin ihan hullun hienossa hotellissa. Kysyimme, mitä yöpyminen maksaisi, ja saimme kuulla, että halvimmillaankin yli 300 dollaria/yö. Saimme myös valkkarit jonkun ihan sikarikkaan maksamina! Itse muodin takia ei varmaan olisi näin paljoa innostanut lähteä, mutta tapahtuma kokonaisuutena oli ihan huippu juttu.

Nyt oli tarkoitus laittaa kuviakin reissun ajalta, mutta eipä onnistunut. Kotona oleva nettimme ei jaksa ladata kuvia ja nettikahvilan muistikortinlukija ei näköjään toimikaan... Vielä joskus, kärsivällisyyttä nyt vaan...

3 kommenttia:

  1. Ei oo totta! :DDD Vähän hyvä elämä teillä siel, Ghanas ei kyllä ikinä tie mitä kaikkee voikaan tapahtua :D

    Ja tosiaan, ne lapsethan tanssii. Ne on aivan huikeita. Kai Mary, Samuel, Eunice ja Richard on viel siellä oppilaina? Mä kuvasin niistä aivan todella hauskan tanssivideon siel ollessani eikä sitä vaan voi uskoo mite jäätävän hyviä ne on :D

    VastaaPoista
  2. Äää, unohdin vastata tähän... Juu, ghanaelämä on hyvä. Välillä oikein hehkuttaa, että kuinka mahti kokoemus tää on, mutta auurimman osan ajasta nimenomaan hyvää arkea.

    Juu, ovat vielä täällä (en nyt tähän hätään muista Eunicea, mutta saattaa silti oikein hyvin olla (lapsia niin monta ja lähinnä oon ollu pienten kanssa, ettei oo kaikki nimet vielä hallussa)) Haluan ehdottomasti nähdä sitten Suomessa sen videon!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa kuulla kaikkea! Itken täällä että meistäkin on jäänyt kädenjälki, vaikka tuntuikin silloin siltä, ettei mistään tule mitään. Me opetettiin niille letkistä ja wanhoja Millan ja Hannan kanssa ja siistiä, että on edelleen taidot tallella (enemmän tai vähemmän). Nyt jos pääsisin sinne, lähtisin niin erilaisella asenteella ja meiningillä. Kuulostaa ihan erilaiselta elämältä kuin mitä me elettiin. Tuollaisesta mä olisin tykännyt. Raaaahhhh!! Mä tahdon paikalle! Ainakin kärpäsenä kattoon!

    VastaaPoista