perjantai 30. marraskuuta 2012

Matkustan ympäri Ghanan-maan...

Reissasimme tuossa jossain välissä viikon verran pitkin Ghanaa viiden naisen voimin. Seurauksena väsymystä, läjä likaisia vaatteita sekä mahtavia kokemuksia ja muistoja.

Lähdimme aamulla kuuden jälkeen liikkeelle, mutta eipä loppujen lopuksi olisi ollut niin hoppu. Saimme odottaa trotron täyttymistä toista tuntia ennen kuin pääsimme suuntaamaan kohti Cape coastia. Ensimmäinen kohteemme oli Biriwa beach hotel, josta olenkin jo aiemminin kirjoittanut. Siellä pääsimme nauttimaan altaasta, hyvästä ruoasta ja lämpimästä suihkusta kahden yön verran.
Ensimmäisen aamun aloitimme lääkärirallilla. Itse en ollut kipeänä (en ole oikeastaan koko harjoittelun aikana ollut) vaan ihan vain seuraneitinä. Oli hurjan mielenkiimtoista nähdä, millaista lääkärimeininki täälläpäin maailmaa.
Lääkärin jälkeen suuntasimme Cape coastille näkemään vanhan orjalinnakkeen. Melko vaikuttava paikka. Nähtiin tyrmät ja näkymät merelle, mihin orjat lähetettiin ilman paluun mahdollisuutta, opas kertoi elävästi linnakkeen menneestä elämästä (vaikka englanninkielentaito rajoittikin ymmärtämistä).

Yksi Ghanan must-kohteista on Kakumin luonnonpuisto. Canopy walkaway, eli riippusillat sademetsän latvojen yläpuolella, on melko hurja kokemus. Yllätyin, kuinka vähällä pelkäämisellä pääsin itse. Ehkä osasyynä keskittyminen ainutlaatuisen kokemuksen ikuistamiseen kameralla.
Eikä sademetsäosio jäänyt vain lyhyeen kierrokseen vaan päätimme viettää yön puumajassa metsän keskellä. Pakettiin kuului myös kierros metsässä pimeällä. Kun myöhemmin kuuntelimme kuvaamaamme videopätkää, huomasimme metelin melkoiseksi, mutta itse tilanteessa sitä ei huomannut, kun siihen ehti niin tottua.
Yllättyimme myös muutamaman muun suomalaisen näkemisestä. Bongasimme nimittäin lintubongareita!

Sademetsän siimeksessä heräsimme aikaisin ja pääsimme reippaasti jatkamaan matkaamme. Reissasimme koko pitkän päivän pohjoista kohti trotrolla ja parilla bussilla saapuen illalla Tamaleen. Illalla hotellityöntekijäkin oli aivan ihmeissään kulkemastamme matkasta. Lähes läpi Ghanan yhdessä päivässä. Me mentiin eikä meinattu...

 Mitä sitten tapahtui? Pysyimmekö terveinä? Näimmekö elefantteja? Se selviää seuraavassa postauksessa...

2 kommenttia:

  1. Hei, ei saa jättää tälläseen to be continue kohtaan!!!! Veli sekoo sukkiinsa kun odottaa seuraavaa lukuhetkee!

    VastaaPoista
  2. Hei, parempi tää kuin ei mitään! Koska en saa aikaseks kirjoitettua kunnolla, on alku hyvä juttu, niin sitten on pakko jaktaa, koska toinen vaihtoehto olisi pitkittää päivittämistä pitkittämisen jälkeen... :)

    VastaaPoista